Tässä yksi Helsingin yliopiston Avoimessa yliopistossa kirjoittamistani esseistä.

Tapausesimerkki varastetusta tai hankalasta materiaalisesta kulttuuriperinnöstä   

Arja Burmoi

Hollolan puuveistos Neitsyt Maria ja lapsi, inventaarionumero H2004114:1, kuuluu Kansallismuseon historiallisiin kokoelmiin. Veistoksen valmistusaika on 1321-1340. Materiaali on mahdollisesti leppä.

(https://finna.fi/Record/museovirasto.D1A155627732A2D6CDB15985F75C7454)

Valitsin alustukseni aiheeksi keskiaikaisen puuveistoksen, joka tunnetaan nimellä Neitsyt Maria ja lapsi. Tämä puuveistos ”katosi” Hollolan kirkosta kirkon restaurointisuunnitelmista vastanneen Carolus Lindbergin kotikokoelmaan (Katri Vuola, 2021). Katri Vuola mainitsee yhtenä syynä veistoksen fragmentaarisuuden ja siitä johtuneen marginalisoitumisen, minkä vuoksi se joutui ”varastoon” muutamien muiden esineiden tapaan, samalla se katosi irtaimistokirjanpidosta. Katri Vuolan tutkimusten mukaan Neitsyt Maria -veistos katosi näköpiiristä Hollolan kirkon 1934–1935 toteutetun restauroinnin jälkeen.

Hollolan Neitsyt Maria ja lapsi – puuveistoksen olinpaikka on nyt selvinnyt myös hollolalaisille. Siitä jäljempänä tarkemmin. Kysymyksiä heräsi kuitenkin useampia tämän veistoksen suhteen. Ensinnäkin, mihin veistos kuuluu? Onko oikein, että sitä säilytetään Kansallismuseon kokoelmassa? Kuuluuko veistos Hollolan kirkkoon, josta se on joutunut ”kadoksiin”? Oliko Carolus Lindbergillä oikeus testamentata veistos Kansallismuseolle? Nämä kysymyksethän eivät koske vain tätä yhtä veistosta, samassa yhteydessä ”katosi” muitakin eri kirkoille kuuluneita esineitä.

Hollolan Neitsyt Maria on 1930-luvulla ollut kahteen osaan haljenneena tapulirakennuksessa. Finna -palvelusta löytyy tarkka kuvaus veistoksesta. Tämän puuveistoksen löytäminen Finna-palvelusta ei ollut aivan yksinkertaista. Siellä ei kerrota mitään siitä, että veistos on kotoisin Hollolan kirkosta, mikä vaikeutti löytämistä.

 Finna-palvelun kuvauksen mukaan veistoksessa on useita vaurioita; veistosta on korjattu myös nauloilla ja ruuveilla. Tämän tapauksen mielenkiintoa lisää se, että Hollolan kulttuuriperinnöstä kiinnostuneet Juha Mattila ja Kyösti Toivonen ovat tehneet kovasti etsintätyötä löytääkseen kadonneen veistoksen. Lopulta he sen löysivätkin, Kansallismuseon kokoelmista. He julkaisivat paikallislehti Seutunelosissa 23.12.2020 uutisen Hollolan kirkon Neitsyt Maria – veistoksen löytymisestä.

Jarkko Juselius kirjoittaa Seutunelosissa mm. näin:  ”Hollolan vanhin puuveistos, 1300-luvulta peräisin oleva Maria ja Jeesus-lapsi, on vihdoinkin löytynyt. Veistos katosi Hollolan keskiaikaisesta kirkosta vuosikymmeniä sitten. Melkoisen salapoliisityön jälkeen se on paikallistettu Kansallis­museon varastoon.”(https://www.seutuneloset.fi/paikalliset/3213102)

 Katri Vuola kirjoittaa blogissaan Kuvakalske seuraavasti: ”Miksi veistokset sitten päätyivät keskiaikaisten Hollolan, Janakkalan, Vanajan ja Sundin kirkkojen restaurointisuunnitelmista vastanneen Carolus Lindbergin kotikokoelmaan? Yhtenä syynä pitäisin juuri veistosten fragmentaarisuutta ja siitä johtunutta marginalisoitumista, joutumista ”varastoon” ja irtaimistokirjanpidon ulkopuolelle: esimerkiksi Hollolan Neitsyt Maria on 1930-luvulla ollut kahteen osaan haljenneena tapulirakennuksessa;” Katri Vuola on käynyt Hollolan kirkossa dosentti Elina Räsäsen kanssa 25.9.2020. (Katri Vuola https://blogs.helsinki.fi/kuvakalske/)

Mielestäni tuo veistos Neitsyt Maria ja lapsi pitäisi palauttaa takaisin Hollolan kirkkoon, mutta niin, että sen turvallisuus ja lisähajoaminen estettäisiin. Kansallismuseossa säilyttämistä puoltaa se, että siellä olosuhteet ovat erinomaiset veistoksen säilymiselle, joten ymmärrän, jos joku puolustaa nykyistä tilannetta. Reformaation alettua Hollolan kirkon katolisen ajan esineitä siirreltiin paikasta toiseen, ne olivat välillä tapulissa ja välillä muinaismuistohuoneessa; kanttori Jurvan korjasi veistoksia. V. 1892 muinaismuistohuoneessa oli 25 puuveistosta. (Markus Hiekkanen, 2019) Toinen kysymys on pitäisikö ja voisiko veistosta restauroida? Sen kunnostaminen alkuperäiseen asuun on todennäköisesti mahdotonta. Carolus Lindbergin osuudesta tähän asiaan kuulemme lisää tällä kurssilla.

 

Lähteet

Markus Hiekkanen, 2019. Helsingin avoimen yliopiston luentosarja tutkimusretkiä menneisyyteen, luento 3.9. 2019.

 Jarkko Juselius, 2020. https://www.seutuneloset.fi/paikalliset/3213102

Katri Vuola https://blogs.helsinki.fi/kuvakalske/  

 

Lisää aiheesta löytyy linkeistä:

·       Kulttuuri Veistotaide Neitsyt Maria Hollolan kunta Museovirasto

 

https://finna.fi/Record/museovirasto.D1A155627732A2D6CDB15985F75C7454